A new ProZ.com translation contests interface is currently in development, and a preview contest is underway. Click here to visit the new interface »

Previous ProZ.com translation contests

English » Finnish - 3 finalists


Sandhu, Sukhdev 343 words
Winters used to be cold in England. We, my parents especially, spent them watching the wrestling. The wrestling they watched on their black-and-white television sets on Saturday afternoons represented a brief intrusion of life and colour in their otherwise monochrome lives. Their work overalls were faded, the sofa cover—unchanged for years—was faded, their memories of the people they had been before coming to England were fading too. My parents, their whole generation, treadmilled away the best years of their lives toiling in factories for shoddy paypackets. A life of drudgery, of deformed spines, of chronic arthritis, of severed hands. They bit their lips and put up with the pain. They had no option but to. In their minds they tried to switch off—to ignore the slights of co-workers, not to bridle against the glib cackling of foremen, and, in the case of Indian women, not to fret when they were slapped about by their husbands. Put up with the pain, they told themselves, deal with the pain—the shooting pains up the arms, the corroded hip joints, the back seizures from leaning over sewing machines for too many years, the callused knuckles from handwashing clothes, the rheumy knees from scrubbing the kitchen floor with their husbands' used underpants.

When my parents sat down to watch the wrestling on Saturday afternoons, milky cardamon tea in hand, they wanted to be enter­tained, they wanted a laugh. But they also wanted the good guy, just for once, to triumph over the bad guy. They wanted the swaggering, braying bully to get his come-uppance. They prayed for the nice guy, lying there on the canvas, trapped in a double-finger interlock or clutching his kidneys in agony, not to submit. If only he could hold out just a bit longer, bear the pain, last the course. If only he did these things, chances were, wrestling being what it was, that he would triumph. It was only a qualified victory, however. You'd see the winner, exhausted, barely able to wave to the crowd. The triumph was mainly one of survival.







Entry #1 - Points: 50 - WINNER!
Pietari Valtonen
Pietari Valtonen
Czech Republic
Englannin talvet olivat ennen kylmiä. Meillä - etenkin vanhemmillani - oli tapana viettää talvet painiotteluja katsellen. Lauantai-iltapäivisin mustavalkoisista televisioista katsotut painiottelut toivat hetkeksi eloa ja väriä heidän muuten harmaaseen arkeensa. Heidän työhaalarinsa, vuosikausia vaihtamatta ollut sohvakangas ja nyt jopa heidän muistonsa entisestä elämästä ennen Englantiin tuloa olivat kauhtuneet. Vanhempani, koko heidän sukupolvensa, vaihtoivat parhaat vuotensa tehtaiden oravanpyörään huonolla palkalla. Heidän elämäänsä tahdittivat raadanta, vääntyneet selkärangat, krooniset niveltulehdukset ja irti repeytyneet kädet. He kestivät kivun huulta purren. Muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. He yrittivät olla ajattelematta työtoverien ivailua, he yrittävät olla ärsyyntymättä esimiesten tyhjänpäiväisestä leikinlaskusta ja intialaisten naisten oli lisäksi yritettävä sietää mukisematta aviomiehiltään saamansa läimäytykset. He oppivat elämään kivun kanssa, he pakottivat itsensä kestämään vihlovat kivut käsivarsissa, kivut kuluneissa lonkkanivelissä, liian monen ompelukoneen yli kumarruksissa vietyn vuoden aiheuttamat selkäkivut, vaatteiden käsinpesusta känsöittyneet rystyset sekä miestensä vanhoilla alushousuilla keittiön lattian kuuraamisesta aiheutuneet kihtipolvet.

Kun vanhempani viettivät lauantai-iltapäivät katsellen televisiosta painia kardemumma-maitoteen kera, he halusivat, että heitä viihdytetään; he halusivat nauraa. He halusivat myös, että hyvä voittaisi kerrankin pahan. He halusivat, että rehentelevä öykkäri saisi opetuksen. He rukoilivat, ettei tatamilla tuplasormilukon taltuttamana makaava tai munuaisiaan tuskissaan pitelevä hyvä painija alistuisi. Kunpa hän vain kestäisi vielä hetken, kestäisi kivun ja selviäisi erän loppuun asti. Jos hän onnistuisi hänellä olisi mahdollisuus voittaa, kun ottaa huomioon millaisesta painista oli kyse. Voitto oli kuitenkin vain tasoitusvoitto. Uupunut voittaja kykeni hädin tuskin vilkuttamaan väkijoukolle. Voitossa oli ennen kaikkea kyse selviytymisestä.
Pietari Valtonen
Pietari Valtonen
Czech Republic
Kiitos kaikille äänestäneille sekä kilpailuun osallistuneille. Osallistukaa hyvät ihmiset aktiivisesti seuraaviin kierroksiin; saamme enemmän mielenkiintoisia tulkintoja ja kielemme reilusti esiin Prozissa!
Mukavaa kesää kaikille.



Entry #2 - Points: 49
Talvet Englannissa olivat kylmiä. Perheenjäseneni, erityisesti vanhempani, viettivät talvet katsoen painia televisiosta. Heidän lauantai-iltapäivisin mustavalkotelevisiosta katsomansa painiottelut toivat heidän muuten värittömään arkeensa hetkeksi väriä ja elämää. Heidän työhaalarinsa olivat haalistuneet, heidän vuosia käytössä olleet sohvanpäällisensä olivat haalistuneet - jopa heidän muistonsa siitä, keitä he olivat ennen Englantiin muuttoaan olleet, olivat haalistumassa. Vanhempieni sukupolvi hukkasi parhaat vuotensa tehden raskasta työtä tehtaissa huonolla palkalla. Heidän elämänsä oli puurtamista, selkärankavammoja, kroonista reumatismia ja irtileikkautuneita käsiä. He kestivät kivut huultaan purren. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. He yrittivät olla kiinnittämättä siihen huomiota, olla välittämättä työtovereiden negatiivisista kommenteista, provosoitumatta työnjohtajien naurusta ja - intialaisten naisten tapauksessa - olla hermostumatta kun heidän aviomiehensä löivät heitä. Kestä kivut, he sanoivat itselleen, älä välitä kivuista - kivuista käsivarsissa, lonkkanivelten kolotuksesta, vuosikausia kestäneestä ompelukoneiden yli kumartumisesta johtuvista selkäkivuista, käsipyykistä tulleista känsäisistä rystysistä ja polvien reumakivuista, jotka olivat seurausta keittiön lattian kuuraamisesta heidän miestensä vanhoilla alushousuilla.

Kun vanhempani asettuivat katsomaan painiotteluita lauantai-iltapäivisin kupillinen maidolla höystettyä kardemummateetä kädessään, he halusivat viihdettä. He halusivat nauraa. He halusivat samalla kuitenkin myös hyvän kerrankin voittavan pahan. He halusivat ylpeän, uhottelevan tyrannin saavan ansionsa mukaan. He rukoilivat, ettei kanveesissa makaava altavastaaja vastustajan sormilukossa tai munuaisiaan tuskissaan pidellen antaisi periksi. Jos hän vain kestäisi vielä vähän pidempään, sietäisi kivut, taistelisi loppuun asti. Jos hän vain pystyisi siihen, hän varmasti voittaisi - kuten painissa usein kävi. Voitostakin oli kuitenkin maksettava hintansa. He näkivät ottelun lopulta voittaneet altavastaajat kehässä täysin uupuneina, hädin tuskin kykeneväisinä edes vilkuttamaan yleisölle. Eloonjäänti oli heidän voittonsa.



Entry #3 - Points: 7
nilber
nilber
Finland
Talvet tapasivat olla kylmiä Englannissa. Me, varsinkin vanhempani, vietimme niitä painia katsellen. Paini, mitä he katsoivat mustavalkoisista televisiolaitteistaan lauantai-iltapäivisin, edusti lyhyttä elämän ja värin tunkeutumista heidän muuten niin yksiväriseen elämäänsä. Heidän työasunsa olivat haalistuneet, sohvan päällys – moneen vuoteen vaihtamaton – oli haalistunut, ja heidän muistonsa niistä ihmisistä, joita he olivat olleet ennen Englantiin tuloaan, olivat nekin haalistumassa. Vanhempani, koko heidän sukupolvensa, ahersivat elämänsä parhaat vuodet raataen tehtaissa kehnoilla palkoilla. Elämä oli uurastusta vääntynein selkärangoin, kroonisin niveltulehduksin, vammaisin käsin. He purivat hampaansa yhteen ja kestivät tuskan. Heillä ei ollut siihen vaihtoehtoja. Mielessään he yrittivät katkaista - olla huomaamatta työtoveriensa solvaukset, olla vastaamatta esimiesten lipeviin kotkotuksiin, ja intialaisten naisten tapauksessa, olla valittamatta aviomiestensä läimäytellessä heitä. Kestä piina, he kehottivat itseään, voita tuska — viiltävät kivut käsivarsissa, kuluneissa lantionivelissä, selän kouristukset johtuen liian monen vuoden kyyristymisestä ompelukoneiden ylle, vaatteiden käsin pesun seurauksena känsäiset rystyset, reumaattiset polvet keittiön lattian hankaamisesta miestensä vanhoilla alushousuilla.

Kun vanhempani asettuivat katselemaan painia lauantai-iltapäivisin, käsissään kupilliset maitoista kardemumma-teetä, he halusivat tulla viihdytetyiksi, he halusivat nauraa. Mutta he halusivat myös, että hyvä kaveri, edes kerran, voittaa roiston. He halusivat kerskuvan, kiljuvan sortajan saada opetuksensa. He rukoilivat, ettei hyvä kaveri, joka virui kanveesilla kahden sormen lukitusotteessa tai tuskissaan munuaisiaan painellen, luovuttaisi. Kunpa hän vain jaksaisi vielä vähän pidempään kestää tuskaa, loppuun saakka. Kun hän vain tekisi tämän, niin painin ollessa mitä se on, hänellä olisi mahdollisuus voittaa. Se olisi kuitenkin vain osittainen voitto. Lopen uupunut voittaja jaksoi tuskin heilauttaa kättään katsojille. Voitossa oli etupäässä kyse eloonjäämisestä.




« return to the contest overview



Translation contests
A fun way to take a break from your normal routine and test - and hone - your skills with colleagues.